Aamusella oli tarkoituksena käydä tarkistamassa mimmoinen paikka on Nakkilan Rieskaronmäki josta Lipsasen Arno oli ilmoitellut kaikkea pikkukivaa. Ongelma oli vaan siinä etten käsittänyt kuinka sinne pitäisi mennä. Tietysti patikoimalla pääsee mutta paikkahan on nähtävyys jossa sijaitsee mm. jonkun muinaistalon rauniot niin oletin että edes jollekin p-paikalle saattaisi löytää.
Nettiä selailemalla jostain Satakuntasivuilta löytyi tieto että Suomalaisentieltä on viitoitus paikalle. Olihan tuon tien alussa isokin nähtävyyskyltti ja nuoli Rieskaronmäelle mutta muita viittoja ei sitten löytynytkään enkä umpimettään rellunromulla arvannut lähteä. Lähialueen teitä tuli kierreltyä mutta paikka halutaan kai pitää niin salaisena etteivät bongarit pääse aiheuttamaan linnuille kuolioon johtavaa tuijotusstressiä.
En silti turhaan kierrellyt koska taas tuli opittua ettei käpylintujen kutsu/lentoäänistä pysty lajiparia pikku/isokäpylintu erottamaan. Atrappiinkin tulee kumpi laji vaan eikä ole eroa kumpaa soittelee. Laulussa lienee enemmän eroa mutta valitettavasti niitä pääsee harvoin rauhassa vertailemaan. Jatkoin tutkielmaa kotonakin ja kyllä se niin vaan on että isokäpäri on lintu jonka nokka on paksumpi kuin pitempi. Jos tuon pystyy toteamaan niin sitten voi ruksia.
Kaatikselle jatkoin hakemaan ainakin kanahaukkaa tammikisapojoksi. Päästessäni lähelle kippivuorta pölähtivät kaikki lokit lentoon. Jaahas, misäs kentti? Perhana, tossahan se tulee ja tyrmää lokin ihan auton edessä tien vieressä olevaan ojaan ja jää sinne. Mitä mitä! Umpidudena annoin auton valua pikku hiljaa lähemmäksi ikkuna auki jotta näkisin ojan pohjalle. Ja siinä nuori kanahaukka on lokin kimpussa joka vetelee viimeisiään. Kaappasin kameran pelkääjän penkiltä mutta hihna tarrasi vaihdeköppiin. Kentti näki mut ja lähti lentoon saman tien. Liian myöhään sain kameran tanaan, etsin oli täynnä lentävää lintua enkä saanut räpsyn räpsyä. Mikä pönttö! Olisi pitänyt odottaa että haukka pääsee lokin makuun ennen kuin menee liki. Ja kamera valmiina!!!! Eipä tullut enää peto takaisin vaikka lokki oli kanttuvei ja odotti kakistellen noutajaansa.
Sama pönttöily senkun jatkui. Hiirihaukka istui nätissä paikassa ja sekin lähti ennen kuin pääsin kunnon hollille.
 |
| Vaikka auto on hyvä piilokoju niin lähestymistä ei suvainnut hihakaan. |
Hihan häivyttyä tipahti seuraava iso peto tien viereen kelon nokkaan. Tällä kertaa vanha merikotka oli hienolla hollilla. Koetin varovasti körötellä mutta heti kun puut häipyivät näkyvyyden edestä vaihtoi mekokin kauemmaksi. Siis taidan viedä rellun armeijan maalaamoon ja tilata maastovärit! Kävelemällä ei ole mitään mahkuja onnistua. Enkä malttamattomana jaksa kauaa passissakaan tököttää.
No tuli sentäs jonkunmoinen otos sieltä kauempaa.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi kaatikset lintumiehiä kinnostavat. Ainakin talvella niissä sattuu ja tapahtuu kun muualla on hiljaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti