PLY-pointsipöllö

20.1.
Aamusella oli kohteena Kaarluoto ja timalit. Paikalla törmäsin Laihon Jariin jonka kaulassa roikkui kamera ja samat suunnitelmat mielessä. Ilman tuloksia harhailtiin parvea etsien kun Jarin kännykkä rupesi rokkaamaan viestin merkiksi.
Lapinpöllö Siikaisissa! Jumprahuiti ja sinne. Aalokin oli kaarluodossa, kamat Tojotaan ja Pohjois-Satakuntaan mars. 
Linnun löytäjät Alanko, Tatti ja Pajusen Matti olivat olleet menossa hiihtelemään johonkin tyhjälle suolle kun matkalla äkkäsivät lapinpöllön pellosta. Hieno havis ja onnittelut!
Paikalle saavuttuamme ei pöltsiä eikä bongareita näkynyt. Pian oli toistakymmentä henkeä kasassa eikä havaintoa vieläkään. 
Lähdimme porukalla kävelemään pienelle tielle joka meni havaintopellon läpi metsään kun IIISOO harmaa hahmo lähti äänettömästi tien vierestä ja lensi pikkutien yli metsään.
Hetki oli hieno mutta valitettavasti suuren metsänpedon lennosta jäi muisto vain verkkokalvoille.

Paniikki iski. Lapinpöllö oli pari sekkaa näkyvissä. Okulaari sinnepäin ja rätisemään mutta tarkennus meni kirjaimellisesti metsään. PLY-pinnani nro 271.

Pöllö ei ainakaan mikään kesy tapaus ollut vaan varsin herkällä. Mieli teki lampsia perään mutta bongarin tinkimätön etiikkani :-) ohjasi minut takaisin isolle tielle.
Siellä Santamaan Markku kurvasi paikalle ja kyseli linnun liikkeistä. Kun sanottiin että tonne se painui mettään niin tulihan Markulle niin kiiru ettei takkia ehtinyt päälle vetää.
Tunteja myöhemmin jo kotona ollessani tuli päivitys joka kertoi lapparin palanneen originaalille paikalleen pellon reunaan ja vielä tolpan nokkaan!!! Hyvä niin. Mieli teki lähteä takaisin mutta kun on talvi niin hämärä iskee yllättäin.

Poriin ajellessamme selvisi että havaintotilanne oli aiheuttanut jonkinmoista tsättäämistä. Noiltahan ei aina voi välttyä ja se siitä.
Iltapäiväksi otin suunnaksi Luvian keskustassa majailleen urbaaniukkometson. Veikko oli jo sen käynyt katsomassa ja samasta metsiköstä kirkon vierestä mehto lennossa näkyikin. Homenokka lensi jääkiekkkokaukalon yli ja jäi aidalle seuraamaan peliä.

Kiekkopeli oli kuitenkin vaatimatonta ja istumapaikka senverran kiikkerä ettei mehto siinä jaksanut koko erää seurata. Matka jatkui ilmeisesti vakiomäntyyn Tasalan rakennuksen viereen jonne lintu majoittui loppupäiväksi.

Piti laittaa semmoinenkin kuva kuin oltaisiin metsässä villin metson seurassa.