Yövuorosta toivuttuani painelin Ulvilan-Nakkilan rajalle Ruskilankoskelle josta MäkPe oli löytänyt laulavan isokäpylinnnun. Joka oli edelleen samalla paikalla samoissa puuhissa. Mukava pikkukiva jota en kuvausetäisyydelle yrityksestä huolimatta saanut.
Sitten valkoselkätikkajahtiin. Meri-Porista on muutama havainto mutta siellä lintu kiertää niin isoa kehää ettei paikalle osu millään. Paratiisissa oletin olevan paremmat mahdollisuudet. Siispä matka jatkui Harjavallan padolle Paratiisin P-paikalle josta lähtee polku alas jokirantaan tikkamestoille.
Polkua saikin tallata 750 metriä kunnes pääsin paikalle jossa sula puro lirisee pienen laakson pohjalla. Sama kohta josta viime vuonna aina hieno valkoselkätikka löytyi.
Koko alueella tuntui kovin hiljaiselta kunnes kokeilin punakylkirastaan raksuttelua joka keräsi kaikki muut alueen linnut paitsi talvehtivia rastaita. Käpytikkojakin tuli kolme mutta itse kohdetta ei näkynyt. Olin jo lähdössä poies kun tikka valkoselkäinen lehahti alueelle.
Tietenkin siivekäs jäi ison mäen päälle koputtelemaan. Ei muuta kuin jyrkkää mäkeä ylös jotta edes yllä oleva kuva tuli dokuksi. Muutama askel liikaa ja lintu lensi alas jokirantaan. Mutta nyt nappasi sillä naaras innostui rummuttamaan rannassa ollutta keloa.
Alajuoksulta vastasi toinen rummuttaja jolloin vaseti piti taukoa, kuunteli ja analysoi äänen käpytikaksi. Tikka painoi silmät kiinni, veti liikkuvat taakse ja paukutti uutta sarjaa. Vaikka kaveria ei löytynytkään niin komiaa oli seurata hienon linnun hääräämistä.
Vaseti oli valinnut pari lempipökkelöä joita kävi rummuttamassa. Kovin oli linnulla paikallisen oloista puuhailua.
Aikansa mäntättyään tikka sai tarpeekseen ja lensi joen toiselle puolelle jossa rummutus kuului jatkuvan.
Tyytyväisenä lähdin lampsimaan takaisin sillä paratiisi oli taas tarjonnut parin tunnin mukavan tikkasession.
 |
| Polulla tuli vielä punatulkku esittelemään itseään. Pitihän siitäkin ottaa parit söpöt. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti