Tänä aamuna oli tarkoitus lähteä Turun suuntaan bongaamaan vuodarikamaa.
Tiedä häntä jos tuosta hullutuksesta taas innostuisi...?
Suunnitelma muuttui kun Mäkpe soitteli 1.5. illalla ja ehdotti itärajakeikkaa.
Parikkalan Saaresta olivat Janne ja Hanna Aalto löytäneet pikkukanadanhanhen joka on ainakin tähän asti ollut pinnakelvoton E-kategorian laji.
Mutta tämä yksilö olikin eri maata sanos Pete.
Muutamat Suomen havainnot ovat olleet minima-alalajia mutta nyt kyseessä olikin Branta hutchinsii hutchinsii -yksilö josta saattaa futuurissa saada pojon. Eikä tommosta Suomessa ole ennen nähty. Joten matkaan.
Kello 22.30 vappuehtoona starttasi volkkari matkaseurana Petteri, Esama sekä Jukka Tervamäki. Viiden sadan kilsan menomatkalla oli vielä virtaa ja tarinaakin irtosi.
Vähän ennen paikkaa johon hanhen oli ilmoittettu edellisenä iltana jääneen napsahti porukalle reissun eka parempi sponde. Aamuhämäräusvassa tien vieressä talon pihalla istui lapinpöllö koivun alimmilla oksilla!
Kamera oli tavaratilassa laukussa ja olkoon siellä, nyt on ajeltu puoli tuhatta ja ensin kuitataan kohde ennen kuin ilman parempaa syytä pysähdellään.
Do diid, päästiin paikalle jossa muutama hanhi pyöritteli päätään eikä pikkukanukkia näkynyt.
Mistäs haetaan? No ei mistään sillä hanhiparvi laskeutui läheiseltä vesialueelta jenkkiharhailija mukanaan.
Pikkukanadanhanhi Parikkala Saari 2.5.2013. Lyhytkaulainen nätti pikkukanukki. |
Olimme ensimmäisinä hanhien ruokailupaikalla klo 04.30. Ei mennyt varttiakaan kun paikalla oli kymmenen muuta aamuvirkkua bongariveljeä. |
Järven rantakalliolle rymisteltiin hakkuuaukean yli ja oikea kalliokin löytyi. Mutta sotkaa ei. Pari ja puolituntia jaksettiin pikku järven rantaa seuloa paristakin suunnasta kunnes tuli kyllästys ja siirryttiin Brantan kunniaksi kaffittelemaan.
Oikeastaan huonossa sotkatuurissa oli nippu hyvää koska vähän ennen Luumäen kaffetupaa Petteri näki ensivilauksen puiden välistä pilkottavasta pedosta joka meinattiin jättää silleen. Pete laittoi kummiskin parkkiin ja mumisi että taisi sittenkin olla leveesiipisen näköinen.
Onneksi lintu jatkoi tien suuntaan ja tuli pian näkyviin.
Täältä Se tuloo käsisiivet riippuen. Jo ensivilaisu lintuun kertoi että kuva olis kiva saada. |
Peitinhöyhenet lähes mustat, kuitenkin tummemmat kuin siipisulat. Siipitaipeen tuplalaikku viittaa pikkukiljuun mutta Peten mukaan noissa on vaihtelua. GOmia oli! |
Kaffeella saatiinkin nauttia oikein Tervamäen elispinnakekkerit reissun toisen kivan sponden lisäksi.
Lisäkivaa tuli matkan jatkuttua kun ruskosotka päivitettiin jo toisen kerran tänään paikalla olevaksi. Uukkari kehiin ja kokka takaisin Kaislaselle!
Uusi tapitus eikä näy.
Paikalle tuli toinenkin porilaislasti Alangon rahdilla mutta ei auttanut sekään, mitta on nyt täys eikä enää jaksettu. Team Alanko tapitteli vielä kolme tuntia ilman onnistumisia.
Illemmalla kotona kattelin Lintutiedotusta ja eikö hyväkäs taas ollut järvessä poikkaissut.
Ja mikä parasta, ruskoa on havaittu järvellä ainakin 26.5.2013 asti ja on kai ollut paikallisena koko ajan. Gomiaa!
"Tääl o mitään ruskosotkaa ollu. Ei tänään eikä eilen" 2.5.2013 sotka otti selkävoiton jopa Esaman Jaakosta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti