Sunnuntaina viimeisenä Virolahtipäivänä kohteena oli 18.5. Espoo-Helsinki -akselilla nähty tumman muodon pikkukotka josta viimeinen päivitys tuli Porvoosta noin klo 17.00.
Kotkan ilmoitettiin jatkavan suuntaan NE ja oletuksena oli että lintu jää yöpymään jonnekin Porvoon - Virolahden välille. Alangon kanssa luotettiin että näin käy ja alettiin pähkäillä paikkaa johon lintua lähdetään 19.5. aamulla vastaanottamaan. Staijipaikaksi valikoitui Haminan Kirkkojärven kumpare, Hevossaarta sekä Virolahden Elokalliotakin funtsittiin.
Muun Virolahtiporukkamme siirtyessä toisiin aktiviteetteihin ja kotimatkalle aloitettiin Pasin kanssa aikainen aamu Miehikkälästä.
Takamaassa sijaitsee suojeltu aarnimetsä ja oletettavasti pikkusieppoja joita ei Virolahdella nähtykuultu ensimmäistäkään.
Alue ei ole niitä helppokulkuisimpia mutta aikansa kun tarvottiin niin vastaan tulivat laulavat pikkusiepot sekä lahopuita tonkineet kolme pohjantikkaa.
Mettässä tuli niin kova hiki että paita meni vaihtoon mutta nyt oli aika siirtyä Haminan Kirkkojärven kumpareelle jonne asetuttiin asemiin klo 9.10. Aamu ei yleensä parasta petoaikaa ole mutta mikäli pikkukotka jäi jonnekin Haminan lähistölle yöpymään niin staijaamassa oli pakko olla jo aamusta alkaen.
Moni muukin oli päätynyt samaan kohteeseen ja aikaan sillä kumpareella oli saapuessamme jo runsas miehitys. Aikaisemmin tullut porukka oli tehnyt jo tulostakin kuhankeittäjän ja sittisväiskin muodossa joten aika lujaa alkoi.
 |
| Porukkaa alkaa kerääntyä |
Puoli kymmenen maissa piti käydä pikaisesti autolla ja onneksi kävin pikaisesti sillä juuri takaisin päästyäni punajalkahaukkanaaras viiletti melkein kumparetta viistäen.
 |
| Just kerkesin takaisin mäelle ennen kuin vespari eli punajalkahaukka teki ohituksen. |
Lintuja näkyi päivän aikana kumpareelta muutenkin mukavasti: tundrahanhia yli 1200 ja muita hanhia nelisen tonnia. Kaikki 14 mehiläishaukkaa nostivat verenpaineita kuten itään painellut pikkukiljukotkakin.
Pasi sai kunnian kepittää ensimmäisenä horisontissa lentäneen jopa kahdeksan kattohaikaran parven!
Viisi merikihua sun muuta sälää lenteli mutta pikkukotka se antoi odottaa itseään.
 |
| Odotus sekä keli kuumimmillaan |
Keli oli tuskaisen helteinen ja välillä piti nuijaamisen uhallakin käydä jaloittelemassa vaikkapa pussitiaista katsomassa joka edelleen rakenteli pesäänsä tornille vievän polun varressa.
Torni näkyi olevan tyhjillään, kukaan ei uskaltautunut ryhmästä irtautua vaikka kummulla oli porukkaa niin paljon että näkösektorit olivat kortilla.
Silti sopu porukassa pääosin säilyi vaikka joku uhitteli virkavallallakin tilaa saadakseen.
Vaikka lintujakin meni niin Staijariksi en ole syntynyt. Viiden tunnin jälkeen eli kahden paikkeilla olin jo valmis keräämään kamani. Pasi tokaisi tuohon että arvaas kenellä on auton avaimet? Joten ei auttanut muu kuin tapittaa.
 |
| Riveissä alkaa näkyä jo harvenemisen merkkejä. Vaan kohta Se tulee......Valitettavasti osa antoi periksi vain hieman ennen H-hetkeä. |
Mutta kyllä sittenkin kannatti tapittaa. Kello 16.30 porukasta huudettiin petolinnusta joka liisi itään vauhdilla ohi kummun siedettävällä etäisyydellä. Sietokyky oli tosin koetuksella kun peto jatkoi liitoaan eikä tunnistaminen onnistunut kuin vasta kantaman rajamailla linnun alkaessa kaarrella.
Pedon seuraaminen onnistui hyvin kunnes juuri kaarroksen huippuhetkellä näkyvyys peittyi jonkun kallon täyttäessä okulaarin. "Prkl!", siirryin ja löysin kaartelevan kotkan uudelleen juuri kun kummulla alkoi meteli nousta tuntomerkkien näkyessä ja bongauspaineiden purkautuessa riemukkaaseen älämölöön.
Alla olevan kuvan näköinen petolintu kaarteli muutaman minuutin ja häipyi lujaa suuntaan itä.
Kiitokset Mikalle kuvasta!
 |
| Pikkukotka 18.5.2013 Espoo, Pohjois-Tapiola, Suomi ©Mika Bruun. Mika onnistui kuvaamaan linnun päivää ennen sen saapumista Haminaan. Tietääkseni ainoa kuva joka tästä tumman muodon pikkukotkasta on saatu. |
Alla Jani Vastamäen Tiira-raportti joka havistilanteen hyvin kiteyttää:
"19.5.2013 1m,ENE klo 16:33-16:38 tumma muoto ++ Bongattu."
"Petri Shemeikka löysi ja Mika Ohtonen erittäin ansiokkaasti nuotitti, ohitti vauhdikkaasti liidossa mutta kääntyi, palasi hieman takaisinpäin ja jäi onneksi kaartelemaan kohtuullisen pitkäksi aikaa, ihanassa myötävalossa; Yläpuolen tuntomerkit näkyivät varsin hyvin ja alapuoleltakin sisimpien käsisulkien luukku erottui vaaleampana!"
 |
| Pikkukotka (Aquila pennata) 20.1.2013 Bharatpur, Intia ©Tom Lindroos, kiitos! Aiemmalta nimeltään kääpiökotka (Hieraaetus pennatus). Lajista tavataan sekä vaaleaa että kuvassa olevaa tummaa muotoa. Euroopassa esiintyy etelässä ja kaakossa, talvehtimisalueet Afrikassa ja Aasiassa. Hiirihaukan kokoinen mutta kotkan näköinen. Kuvassa näkyvät yläpuolen tuntomerkit siipien tyven "ajovaloja" myöten. Kumparehaviksessa en kyllä ajovaloja enkä alapuolen luukkuja kyennyt erottamaan, yläpuolen tuntomerkit näkyivät kaukaakin yllättävän hyvin. |
Kaartelun jälkeen lintu heitti ison vaihteen ja hävisi itään näkymättömiin. Porukalla oletettiin että lintu jatkaa matkaansa suoraan ja saattaisi löytyä itärajalta East Gaten peltoaukealta.
Kun nyt kerrankin pikkukotka oli bongattavissa haluttiin lintu nähdä vieläkin paremmin!
Ripeästi kumpare tyhjeni autoihin ja lähes sama kolonna ajeli kotkan reitin alle runsaan 40 kilsan päähän asemiin.
 |
| Kohta Se tulee.....Tulee se.....Kyll tulee......Ei tullu. Itäportilla jouduttiin vain suupieliä kuivaamaan. |
Lintu ilmoitettiin vielä Virolahden Elonkalliolta noin klo 18.30 mutta Vaalimaan Itäportilta ei lintua enää sinä päivänä nähty. Kumpareella sitkeästi seisoneet ja auringonpistosta uhmanneet palkittiin ggomialla pinnalla! Itse tönötin mäellä seitsemän ja puoli tuntia joista puolet oli mulle liikaa.
Eniten varmaan hatutti heitä jotka juuri ennen kotkan ohilentoa keräsivät kamppeensa eikä toinenkaan mahdollisuus eli Itäportti onnistunut. Ei silti. Bongaus on mielenkiintoinen harrastus ja mielenkiintoa vain lisää se että aina ei nappaa.
Ja mikä parasta: taitaa Porin kärkibongareilta laji puuttua edelleen, sitä mutustaessa oli kiva painella kohti Poria!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti