24.5.
Terve kaikille!
On pitänyt niin kiirutta etten blogia ole ehtinyt päivittää vaikka vuorotteluvapaalla olenkin.
Mutta...pyrin korjaamaan tapojani, retkeillä vähemmän ja rustata vanhatkin jutut ajan tasalle.
Tässä kuitenkin uusinta uutta:
Aamu alkoi joskus kaheksan maissa lietteiden parkkiksella.
Tuttuja autoja oli jo puoli tusinaa paikalla ja parit soitot Vastamäelle ja Aalolle tekivät selväksi ettei sinne ole ihan pakko lähteä tällä kertaa kahlaamaan.
Siispä koukkaus Huhtalan lavalle jossa viime päivinä on kahlaajia ollut mukavasti, vaikkakin huonosti näkyvillä ruovikon takana.
Huhtalasta katselin kaiholla Leveäkarin tornia josta olisivat piilokahlaajatkin näkyneet vaan laiskotti ja ajelin pitkästä aikaa Tahkikseen.
Kallioholman kärjessä uiskenteli ainakin puolitoista tonnia haahkakoiraita muutaman naaraan kera. Muutto oli muuten hiljaista mutta kuikkia näkyi olevan liikkeellä.
Siipyystä oli aamulla ilmoitettu kovaa kuikkamuuttoa ja Tahkiksessakin näkyi puoleenpäivään asti pienehköjä parvia summana muutama sata.
Kai nuo laskeakin pitäisi ja tarkkaan dokumentoida mutta fiilis oli semmoinen että jääkuikan kokoista yritin haeskella. Yksi oikean kokoinen ja näköinen meni mutta toivottoman kaukana enkä voinut kuin huokaillen katsella suuria räpylöitä jotka roikkuivat tuplakokoisina viereisiin kuikkiin verrattuna. Gaddääm!
Rastaskerttusta en tänä vuonna ollut Porissa kuullut ja sain vihiä että Lietteillä olisi. No tulihan sekin lenkki sitten tehtyä. Suosirrejä oli jo 166 ja tyllejä puoltoistasataa. Yksi pitkäjalkainen kuiri nyökytteli samassa paikassa aina vaan ja pikkusirritkin ovat jo saapuneet. Siinä ne tärkeimmät ja sitten murheenkryyni Siemensin (ruoanlaitto)mikroa rempasta Harmaalinnasta hakemaan.
Tuskin sain mikron nostettua kyytiin ja takaluukun pläjäytettyä kiinni kun tuli kiiru takas lintutoimiin. Rari-Pekka Eriksson laittoi taas pongarit liikkeelle.
Tällä kertaa kyseessä valkosiipitiira Viasvedellä Hakkiluodossa! Voi juma, Porin pinnaa ja eelistäkin tiedossa. Pikavauhtia alle kuuttakymppiä hakkiluodon parkkikselle ja putki pystyyn jonkun Osuuspankin omistamalle nurmikkorannalle. Olen pankin jäsen joten uskalsin ruohikolle astahtaa?
Paikalla olivat Niemi, Tatti sekä Eriksson joilla lintu putkessa joten hyvin hoitui.
Pekka ilmoitti linnun klo 14.09. mustatiirana löytäjänä Tapio Meri. Vaikka laji jatkossa muuttuikin niin isot onnittelut Tapsalle! Mitähän mahtoi ekobongari olla noin kaukaa kotoa hakemassa? Mitäs siitä, porilaisittain huima ekolöytö lajista josta Tiiran mukaan PLY:n alueelta vain kymmenisen havaintoa, viimeksi vuodelta 2008.
Bongareiden onneksi Rari-Pekalla heräsi epäilys ja hän kävi putkella lajia varmistelemassa koska kaukaisesta linnusta tuntomerkkien näkeminen pelkillä kiikareilla ei aina helppoa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti